Kuva: Tellu Sonne

Lähdimme Remun ja Rommin kanssa käymään Turun mätsärissä. Tarkoitus oli lähteä lähinnä Rommin kanssa harjoittelemaan, mutta Emmiinan kysyessä Remua junnuihin, lähti sitten Rempulakin mukaan. Rommi esiintyi reilun vuoden näyttelytauon jälkeen kuin vanha tekijä ja sai punaisen nauhan Rommi odottelee ensi kevääseen, kunnes lähtee valloittamaan näyttelykehiä. Remu sen sijaan sijoittui junior handlerissa kärkisijalle Emmiinan kanssa suuresta osanotosta huolimatta, mahtavaa!

Käytiin Rempulan kanssa taippareissa Sammatissa. Melkoisen varma olin Rempulan hyväksytystä suorituksesta, mutta koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu Remu sai kuitenkin plakkariin SPA1-tuloksen, joten enää vain viimeinen serti uupuu MVA -tittelistä.

Arvostelu Remusta kuului näin:

Sosiaalinen käyttäytyminen: Remu on ystävällinen, vilkas ja avoin. Sitä on helppo käsitellä. Se tutustuu mielellään. Toisten koirien seura kiinnostaa Remua. HYVÄKSYTTY

Haku ja laukaus: Haku on riittävän laajaa. Remu työskentelee itsenäisesti maa- ja ilmavainua käyttäen. Ajoittain hyviksin laajalla kaarroksella. Laukausta Remu säpsähtää, mutta jatkaa työskentelyä.. HYVÄKSYTTY

Jäljestys: Remu ohjataan hyvin alkuun. Se työskentelee maavainulla tarmokkaasti, vain pienin tarkastuslenkein. Kulma lähes jäljen mukaisesti. Kaato tutkitaan häntä vispaten. HYVÄKSYTTY

Vesityö: Remu menee halukkaasti veteen ja noutaa pukin ohjaajalle. HYVÄKSYTTY

Tottelevaisuus: Hyvin ohjaajan hallinnassa. Viettelevältä polultakin Remu palaa kutsusta. HYVÄKSYTTY

Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Yhteistyö eleetöntä ja sujuvaa.

Kokonaisarvostelu: Hyväksytty

Tuomarina toimi Liisa Pajala.

Tulimme Remun kanssa kotikotiini Kauhavalle viettämään viimeistä lomaviikkoa. Samalla olisi tarkoitus käväistä Sievin ryhmänäyttelyssä. Takaisin ajamme samana iltana, sillä sunnuntaina olisi tarkoitus mennä taippareihin Sammattiin.Roope oli iloisena odottamassa leikkikaveria, ja virtaa kohta 7 vuotiaalla touhupepulla on vaikka muille jakaa. Roope nauttii täysin siemauksin elämästään maalla. Vatut syödään suoraan puskasta, omenoita syödään innokkaana eikä viinimarjatkaan jää tältä terveysintoilijalta huomaamatta. Tokotaidot Roopella on hyvässä muistissa, jonka takia meidän olisi tarkoitus vielä tänä syksynä kopata viimeinen ALO1, että saataisiin TK1 plakkariin

Remu niin ikään nauttii lomasta maalla. Paljon lääniä, jossa voi juoksennella mielin määrin (taitaa poika nauttia myös Rommittomasta lomasta )

Tässä muutamia räpsäisyjä maalta:

Remusta tuli toistamiseen isä, kun 6.6.2011 syntyi kolme kaunista mustaa tyttöä. Emänä pentueessa oli FI MVA Allway’s Red Delicious “Sisko”. Pentuset ovat löytäneet rakastavat kodit ympäri Suomea. Ensi viikolla pääsen ihastelemaan yhtä tytöistä Tyttösten nimet ovat TP’s Last Straw, TP’s Limited Edition ja TP’s Lucky Stroke.

Tässä muutama kuva maistiaisiksi (Kuvat: Kati Salo):

Kävimme pyörähtämässä Turun näyttelyssä mukavin tuloksin. Remu oli avoimen luokan ERI2 SA ja oli lopulta PU4 Seuraavaksi suuntaamme Sievin näyttelyyn.

Aika kuluu yllättävän nopeasti. Tuntuu ettei siitä ole montaakaan kuukautta, kun pikkuinen lyllerö taapersi meille kokeiluun olisiko se semmoinen pentu mitä haeskelin. No olihan se, joten tuossa kaveri istuu paria vuotta myöhemmin. Energiaa Rommissa on kuin pienessä kylässä. Tylsää tai surkeaa päivää ei Rommin kalenterista löydy. Aina yhtä iloinen hännänvatkaaja. Koskaan ei voi päästä tarpeeksi lähelle.

Rommi on odotellut miehistymistä, ja ensi keväänä olisi tarkoitus lähteä näyttelytantereelle. Mejä on erityisesti Rommin mieleen tehokkaan nenän ansiosta, joten eiköhän meidät sieläkin nähdä

Hullu idea yhdistää loma- ja näyttelymatka sai tulta alleen huomattuani, että Virossa olisi näyttely sopivassa paikassa lähellä Tallinnaa. Matka oli joka tavalla onnistunut, eikä vähitän näyttelytulosten osalta! Lauantaina Remu kahmi lähes koko potin saaden SERT:n, ollen paras uros ja lopulta rotunsa paras! Kuitenkin päivän kruunasi Remun upea ryhmävoitto! Tuomarina rotu- ja ryhmäkehässä toimi Helena Borisova Valkovenäjältä. Sunnuntaina Remu loisti jälleen ollen toiseksi paras uros ja saaden SERT:n

Remun kanssa matkustaminen kävi kuin huomaamatta. Rempu

laa ei stressannut täpötäysi metro, laiva tai mikään  muukaan. Hotellihuoneessa rentoutuminen kävi Remulta kuin vanhalta tekijältä (samoin kuin sipsipussin avaaminen ja syöminen…)

Tämä tuskin jäi viimeiseksi näyttelyreissuksi Suomen ulkopuolella